KKO:1983-II-53
- Asiasanat
- Työsopimuslaki - Irtisanomissuoja - LuottamusmiesTyösuojelu - Työsuojeluvaltuutettu
- Tapausvuosi
- 1983
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R82/365
- Taltio
- 4721/82
- Esittelypäivä
Ään.
Yhtiön järjestämässä tiedotustilaisuudessa oli ilmoitettu työvoiman vähentämisestä ja sen johdosta kahden nimeltä mainitun työntekijän, joista toinen oli työsuojeluvaltuutettu, työsopimusten irtisanomisesta sekä tiedusteltu työntekijöiden mielipidettä irtisanomisten johdosta ja siitä, olisiko irtisanottavien asemesta irtisanottava ehkä jotkut toiset henkilöt. Tiedusteluun ei ollut kukaan vastannut. Kun työntekijöille ei ollut ilmoitettu, että tilaisuuden tarkoituksena oli pyytää heidän suostumustaan työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen irtisanomiseen, siihen ei katsottu saadun työsuojelun valvonnasta ann. lain 11 §:n 4 mom:ssa ja TSL 53 §:n 2 mom:ssa tarkoitettua työntekijöiden enemmistön suostumusta.
IV-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Virallinen syyttäjä oli Rovaniemen KO:ssa vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen siitä, että tämä oli B Oy:n toimitusjohtajana 30.9.1980 irtisanonut yhtiön ja yhtiön sikalan työntekijöiden työsuojeluvaltuutettuna tuolloin toimineen H:n välisen työsopimuksen, vaikka irtisanomiselle sikalan työntekijöiden enemmistö ei ollut antanut suostumustaan.
Asianomistajana kuultuna H oli yhtynyt syytteeseen sekä vaatinut A:n ja juttuun vastaajaksi haastamansa B Oy:n velvoittamista yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle korvausta laittomasti tapahtuneesta irtisanomisesta kuuden kuukauden palkkaa vastaavat 15 000 markkaa 5 prosentin korkoineen 6.7.1981 lukien.
Kuultuaan A:ta ja B Oy:tä vaatimuksista sekä Pohjois-Suomen metsä- ja maatalouden työsuojelupiiriä jutussa KO p. 23.7.1981 oli lausunut selvitetyksi, että A oli toimiessaan B Oy:n toimitusjohtajana sanonut 30.9.1980 irti H:n, joka oli tuolloin toiminut B Oy:n työsuojeluvaltuutettuna. Sitä vastoin KO oli katsonut jääneen näyttämättä, ettei niiden työntekijöiden enemmistö, joiden työsuojeluvaltuutettuna H tuolloin oli toiminut, ollut antanut ko. irtisanomiselle työsopimuslain 55 §:n 2 momentissa tarkoitettua suostumusta. Sen vuoksi KO oli hylännyt syytteen ja H:n vaatimukset näyttämättöminä.
Rovaniemen HO, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä H olivat saattaneet jutun p. 25.3.1982 oli jättänyt asian KO:n päätöksen varaan.
Pyytäen valituslupaa H haki muutosta HO:n päätökseen. Lupa myönnettiin. A antoi häneltä pyydetyn vastauksen, mutta B Oy ei käyttänyt hyväkseen sille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen. Virallinen syyttäjä antoi valituksen johdosta pyydetyn lausunnon.
KKO p. tutki jutun.
A oli, päätettyään B Oy:n toimitusjohtajana irtisanoa H:n ja erään toisen sikalatyöntekijän työsopimukset, järjestänyt sikalan kahdeksalle työntekijälle tiedotustilaisuuden 30.9.1980 kello 11. Sikalan muut työntekijät paitsi H oli samana aamuna henkilökohtaisesti kutsuttu tilaisuuteen ilmoituksin, että kysymys oli työvoiman vähentämisestä. Tilaisuudessa A oli ilmoittanut H:n ja myös nimeltä mainitsemansa toisen työntekijän työsopimusten irtisanomisesta sekä tiedustellut, oliko läsnä olevilla lausuttavaa irtisanomisten johdosta tai oliko ehdotettujen irtisanottavien asemesta joku toinen irtisanottava tai joutilaampi lähtemään. Tähän tiedusteluun ei kukaan läsnä olleista ollut vastannut.
KKO katsoi että, kun työntekijöille ei ollut edellä mainitun kutsun yhteydessä eikä edes tiedotustilaisuudessa ilmoitettu, että tilaisuuden tarkoituksena oli pyytä heiltä työsuojelun valvonnasta annetun lain 11 §:n 4 momentissa edellytettyä ja työsopimuslain 55 §:n 2 momentissa mainittua suostumusta H:n työsopimuksen irtisanomiseen hänen työsuojeluvaltuutetun asemastaan huolimatta, työntekijöille ei ollut annettu tämän asian käsittelyn kannalta tarpeellisia tietoja. Näin ollen työntekijät eivät olleet edellä kerrotuin tavoin vaikenemalla ilmaisseet kantaansa työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen irtisanomiseen. Jutussa ei ollut ilmennyt, että sikalan työntekijöiden enemmistö muullakaan tavalla olisi antanut suostumuksen H:n työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen irtisanomiseen.
Irtisanomisesta johtuneen työsuhteen päättymisen jälkeen H oli saanut työtä ainoastaan määräajoiksi ja osittain vain osapäivätoimisena työntekijänä sekä pienemmästä palkasta kuin B Oy:n palveluksessa. H:lle näin koituneen vahingon KKO arvioi 7 000 markaksi.
Edellä lausumillaan perusteilla KKO harkitsi oikeaksi, kumoten HO:n ja KO:n päätökset, työsuojelun valvonnasta annetun lain 11 §:n 4 momentin ja työsopimuslain 51 §:n 1 momentin, 53 §:n 2 momentin ja 54 §:n nojalla tuomita A:n mainittujen lakien säännösten rikkomisesta 10:een 100 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksaman sakkoa 1 000 markkaa sekä velvoittaa A:n ja B Oy:n suorittamaan H:lle korvaukseksi työsuhteen irtisanomisesta aiheutuneesta vahingosta, molempien yhteisvastuullisesti 7 000 markkaa, mutta H:n vaatimuksen mukaisesti vain yhtiön 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 6.7.1981 lukien.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Ylimääräinen oikeusneuvos Surakka: KKO:n päätöksen perusteluissa mainitun tiedotustilaisuuden kutsussa tai itse tiedotustilaisuudessa työntekijöille ei tosin ollut nimenomaisesti ilmoitettu sitä, että tilaisuudessa oli tarkoitus pyytää yhtiön työntekijöiltä suostumus H:n irtisanomiseen hänen työsuojeluvaltuutetun asemastaan riippumatta. Huomioon ottaen, että yhtiön työntekijät oli kutsuttu tilaisuuteen työvoiman vähentämiskysymyksen johdosta ja että he kaikki olivat tienneet H:n sanotusta asemasta, katson, että A on tilaisuuden kulusta ollut oikeutettu päättelemään, että yhtiön työntekijät antoivat laissa edellytetyn suostumuksensa työsuojeluvaltuutetun H:n irtisanomiseen. Sitäpaitsi H oli mainitun tiedotustilaisuuden jälkeen ollut yhtiöön työsuhteessa lähes kahden kuukauden ajan, jona aikana työntekijät eivät olleet ilmoittaneet yhtiön johdolle vastustavansa H:n irtisanomista. Tämän vuoksi katson, ettei ole syytä muuttaa HO:n päätöksen lopputulosta.
Oikeusneuvos Hiltunen oli samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Surakka.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo ja Nybergh sekä ylimääräinen oikeusneuvos Roos